Olen edelleen raskaana!
Mulle se on joka viikko yllätys. On vähän kuin tekisin raskaustestin aina uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta kun se nayttää positiivista, olisin yhtä yllättynyt kuin ensimmäisellä kerralla (ensimmäisellä kerrallakin olin yllättynyt, koska vaikka oltiinkin toki raskautumista yritetty hyvin ahkerasti ja sen myötä positiivinen tulos oli odotettavissa, kaksi edellistä tulosta oli olleet negatiivisia ja siksi uskoin jo, ettei musta ollut raskaaksi tulemaan ikinä). En koskaan uskonut, etta tämä raskaus kestäisi - tuntui aina, etta se on liian hyvää ollakseen totta, ja sellaista tapahtuu vain muille. Ja niin kuin kerroin, luin niita ikäviä tilastoja ja kaikkea...
Vauva on päästä peppuun mitattuna 5,81 cm pitka. Sehän on jo hurjan iso. Sillä on kädet ja jalat ja silmät ja se osaa pissata. Ja vaikka mun mielestä en näytä vielä yhtään raskaalta, ainoastaan lihavalta, kaikki täällä on alkaneet huomata mun raskauden. Pääsin onneksi pahemmilta selittelyiltä, varsinkin lapsille ja nuorille, koska lähdin kotimatkalleni tänään. Nyt olen Hondurasin pääkaupungissa Tegucigalpassa, jossa on yövyttävä, koska bussi Nicaraguaan lähtee vasta huomenna. Ensi maanantaina lennän New Yorkiin ja siitä sitten Lontooseen. Ollaan Brianin kanssa Skotlannissa pari viikkoa, mutta elokuun lopulla palailen Suomeen.
Enää en ajattele vauvaa ihan joka sekunti, mutta edelleen on totta se mitä sanoit aikaisemmin, että jatkuvasti ihmettelen sisälläni kasvavaa ihmettä, ja hymyilen ihmisille, kun ne eivät tiedä suurta salaisuuttani... Nyt olen tosin alkanut kertoa joillekin, ja sekin on todella outoa. "Olen raskaana." Tai tarkkaan ottaen olen sanonut sitä kyllä vain espanjaksi ja englanniksi... Eilen kävin ensimmaistä kertaa baarissa raskauteni aikana, ja olin yllättynyt, kuinka tylsälta tuntui juoda vain mehua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti